Lisäys: Aloitin uuden historiallisen fantasiatarinan, Héaland- kaikki on katoavaista. Sitä saa mennä lukemaan jos kiinnostaa...

15_1jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily liikkui nopeasti. Mary oli jo saanut hyvän etumatkan, eikä hän halunnut, että tämä ehtisi varautua hänen hyökkäykseensä. Emily kumartui kiireesti, ja kastoi miekan lappeen nesteeseen.

15_2jpg.jpg picture by kiehkura138

"Emily, mitä sinä teet?" kysyi Lily, joka ei ollut ehtinyt tointua typertymyksestään yhtä nopeasti.

15_3jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily ei jäänyt selittämään hänelle tarkoitusperiään, sanoi vain: "Pysy siinä. Älä seuraa minua". Sitten hän pinkaisi juoksuun jättäen Lilyn seisomaan terassille yksinään.

15_4jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän juoksi kohti metsää. Olisi suoranainen ihme, jos hänen suunnitelmansa onnistuisi, ja hän selviäisi hengissä. Niinpä hän ei halunnut koetella onneaan enempää hidastelemalla.

15_5jpg.jpg picture by kiehkura138

Rinne oli hieman liukas, mutta Emily onnistui pysymään pystyssä. Hän piti miekan lähellä ruumistaan ettei se kolahtelisi puiden oksiin ja hidastaisi häntä.

15_6jpg.jpg picture by kiehkura138

Oksat löivät häntä kasvoihin, ja hänen kenkänsä olivat huonot juoksemiseen, mutta Emily ei välittänyt. Kaikki olisi hyvin niin kauan kun hän vain pystyisi liikkumaan rajoituksetta.

15_7jpg.jpg picture by kiehkura138

Mary oli pysähtynyt lammen rannalle. Emily kompuroi pusikon läpi herättäen tämän huomion. Mary kääntyi nopeasti ympäri.

15_8jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily heilautti miekkaa, mutta oli hieman liian hidas. Mary hyppäsi taaksepäin ja väisti iskun helposti. "Yrität siis edelleen hankkiutua minusta eroon tuolla? Vaikka siinä olisi jokin loitsu, et saisi minua hengiltä noilla taistelutaidoilla", hän ivasi.

15_9jpg.jpg picture by kiehkura138

"Pysy kauempana! Minulla on kokonainen elinikä aikaa jahdata sinua täällä metsässä, ja ennemmin tai myöhemmin tämä miekka osuu maaliinsa", Emily ärähti.

15_10jpg.jpg picture by kiehkura138

"Voi katsokaa, hän alkaa menettää mielenmalttiaan. Etkö tiedä, että silloin ihminen on haavoittuvimmillaan. Usko jo, on turhaa huitoa tuolla", Mary vastasi ja väisti jälleen uuden iskun.

15_11jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily alkoi käydä epätoivoiseksi. Mary väisti hänen jokaisen iskunsa, ja jos hänellä olisi ollut myös ase, olisi varmaan haavoittanut häntä kuolettavasti. Lisäksi hän pilkkasi Emilyä saaden tämän entistä epätoivoisemmaksi.

15_12jpg.jpg picture by kiehkura138

Lopulta hän suuttui todella. Pystymättä hallitsemaan itseään hän hyppäsi eteenpäin ja heilautti miekkaa pitkässä kaaressa.

15_13jpg.jpg picture by kiehkura138

Isku yllätti Maryn, ja Emily onnistui tekemään pienen, joskin syvän haavan hänen käteensä. Mary huusi vihaisena, ja puristi toisen kätensä haavan päälle. "Sinä kirottu, tapan sinut nyt!" hän huusi.

                                                :::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

15_14jpg.jpg picture by kiehkura138

Lily ei tietenkään ollut jänyt kuistille, vaan oli kätkeytynyt jonkin  matkan päähän puun taakse. Kuultuaan Maryn huudon hän oli langettanut nopeasti suojakilven ympärilleen ja astunut pois piilostaan.

15_15jpg.jpg picture by kiehkura138

"Mary, anna hänen olla!" Lily huusi kiinnittäen tämän huomion parin elintärkeän sekunnin ajaksi. Maryn katsoessa häneen hän ehti rynnätä heidän väliinsä ja sulkea Emilyn suojakilpensä sisään.

15_16jpg.jpg picture by kiehkura138

Loitsua ei voinut nähdä, mutta Mary tajusi silti, mistä oli kysymys. Hän mulkoili Lilyä vihaisesti, ja sanoi: "Siirry syrjään, et jaksa kuitenkaan pitää kilpeä yllä loputtomiin, ja silloin hän on mennyttä".

15_17jpg.jpg picture by kiehkura138

"Tiedän, mutta kilven ei tarvitsekaan kestää kuin hetken. Emily, lausu se loitsu", Lily sanoi liikkumatta senttiäkään.

15_18jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily ei aikaillut. Hän sulki silmänsä voidakseen keskittyä paremmin ja alkoi lausua loitsua niin selkeästi kuin kykeni. Hirvittävä voima tulvi häneen, ja hän melkein luovutti pelätessään sen kohdistuvan vääriin ihmisiin. Loitsua ei kuitenkaan voinut enää pysäyttää, eikä hän olisi halunnutkaan tehdä niin.

15_19jpg.jpg picture by kiehkura138

Loitsun ollessa puoliksi valmis Mary alkoi huutaa. Emily ei voinut vastustaa kiusausta, vaan avasi silmänsä. Hän näki, kuinka Maryn sielu yritti repiä itseään irti ruumiista. Hänen tuskansa täytyi olla sietämätön.

15_20jpg.jpg picture by kiehkura138

Myös Lily alkoi huutaa. Suojakilpi rätisi ja särkyi, ja Emily tiesi, että hän olisi nyt Maryn armoilla, koska ei voinut loitsua lausuessaan liiemmin liikkua. "Lopeta, säästä meidät tältä tuskalta, minä pyydän Emily!" Lily huusi. Mary ei saanut enää aikaan ymmärrettävää puhetta, vaan pystyi enää kirkumaan.

15_21jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily sulki silmänsä. Hän kovetti sydämensä, eikä suostunut heidän pyyntöihinsä, vaikka hänen olisi tehnyt mieli. Emily tiesi heidän kärsivän, eikä olisi halunnut aiheuttaa niin tuskallista kuolemaa, mutta ymmärsi, ettei muutakaan vaihtoehtoa ollut.

15_22jpg.jpg picture by kiehkura138

Lopulta he vaikenivat. Sielut repäisivät itsensä irti, ja katosivat. Lily ja Mary olivat enää tyhjiä kuoria, ja lysähtivät maahan jättäen Emilyn yksin heidän kanssaan.

                                               ::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

15_23jpg.jpg picture by kiehkura138

Oli kulunut joitakin tunteja. Emily seisoi väsyneenä metsässä. Viimeinkin kaikki oli ohi, painajaiset loppuisivat, ja hän voisi elää rauhassa. Ajatus tuntui oudolta hänestä, sillä tuntui, kuin Lily ja Mary olisivat olleet osa hänen elämäänsä aina.

15_24jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän oli kaivanut heille haudan suurella vaivalla, ja asetellut heidät sinne niin luonnollisiin asentoihin kuin kykeni. Sitten hän oli lapioinut mullan heidän ruumiidensa ylle ja istuttanut kukkia kummun päälle.

15_25jpg.jpg picture by kiehkura138

Emilyä väsytti. Hän kumartui ja laski kasvonsa lähelle haudan pintaa. "Hyvästi, levätkää rauhassa", hän kuiskasi heille ja poistui sitten paikalta.

                                       ~20 vuotta myöhemmin~

musiikki

15_26jpg.jpg picture by kiehkura138

Aika oli kulunut. Hoakwoodit olivat saaneet elää mukavaa rauhallista elämää Middleway Manorissaan.

15_27jpg.jpg picture by kiehkura138

Matthew ja Emily olivat todenneet, etteivät tarvinneet niin suurta taloa, joten se oli saanut kokea suuren muutoksen. Mikään ei enää ollut ennallaan, huoneet olivat vaihtaneet paikkaa ja tilalle oli tehty uusia. Talon kummallekin puolelle oli tehty jonkinlainen puutarha, sillä he eivät olleet halunneet raivata metsää.

15_28jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily laski kirjan lattialle, ja nousi katsomaan ulos ikkunasta. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi, mutta ilmassa oli edelleen kevään raikkautta.

15_29jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän katseli hyväntuulisena ulos. Kirjasto oli hänen lempipaikkojaan ja hän vietti siellä paljon aikaa yksikseen selaillen kirjoja ja muistellen menneitä tapahtumia. Aina siellä ollessaan hän antoi itsensä muistaa 20 vuoden takaiset tapahtumat, joita hän muulloin kieltäytyi muistelemasta.

15_292.jpg picture by kiehkura138

Vuodet eivät olleet muuttaneet häntä, vaikka eihän hän ollut vielä edes vanha. Toki hän oli saanut hieman ryppyjä kasvoihinsa ja kovuutta ja huolta katseeseensa, mutta sisäisesti hän oli edelleen samanlainen, naiivi ja lempeä.

15_30jpg.jpg picture by kiehkura138

Raju yskänpuuska ravisteli häntä. Emilyn rintaan koski, ja hän joutui haukkomaan henkeä saadaksen happea.

15_31jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän ja Matthew olivat saaneet pojan, joka oli nimetty Charlesiksi. Synnytys oli heikentänyt häntä, ja hän oli sairastunut keuhkotautiin. Emily oli salannut asian perheeltään, sillä saattoi kestää vuosia, ennen kuin se vei ihmiseltä hengen, eikä hän halunnut tuoda surua heidän elämäänsä.

15_32jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily päätti lähteä kirjastosta, sillä hänellä oli vielä paljon asoita hoidettavanaan. Matthew ja Charles olivat Lontoossa, Matthew aikoi tutustuttaa poikansa politiikan kiemuroiden toivoen salaa, että tämä pääsisi aikanaan parlamenttiin. Charmalean oli jossain päin taloa, luultavasti haaveilemassa Jeremy Merrethistä.

15_33jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily huokaisi. Kaikki olisi muuten nyt niin hyvin, ellei hänen sairautensa osoittaisi pahenemisen merkkejä. Hän yski nyt useammin, ja joskus hänen oli vaikea hengittää. Emily tiesi, että hänen aikansa koittaisi pian, muttei ollut varma, tapahtuisiko se tänään vai ensivuonna.

15_34jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän toivoi ainoastaan, että saisi kuolla rauhassa, mieluiten yksin, sillä hän ei halunnut nähdä perheensä surullisia kasvoja viimeisenä asiana ennen kuolemaa. Monesti hän olikin rukoillut korkeimmilta, etteivät hänen perheenjäsenensä näkisi hänen kuolevan.

15_35jpg.jpg picture by kiehkura138

Kirjaston ovi läimähti kiinni hieman turhan kovaa. Normaalisti Emily olisi sulkenut sen varovasti, mutta nyt hänen täytyi päästää kahvasta irti. Hän alkoi yskiä jälleen, tällä kertaa rajummin.

15_36jpg.jpg picture by kiehkura138

Normaalisti yskänpuuska olisi mennyt nopeasti ohi, mutta nyt se jatkui usean minuutin ajan. Emily keskittyi saamaan henkeä siinä välissä, eikä siksi heti huomannut suuhunsa tulvahtanutta raudan makua. Hän nosti käden suunsa eteen ja tunsi, kuinka jotain märkää kimposi siitä takaisin hänen kasvojaan kohti.

15_37jpg.jpg picture by kiehkura138

Pystyessään taas hengittämään normaalisti hän nosti kätensä silmien eteen. Kämmentä pitkin valui verinoro, aivan kuin hän oli pelännytkin. Nyt ei ollut kysymys enää vuosista, vaan tunneista ja päivistä.

15_38jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily pyyhki kätensä hameensa helmaan, muttei vaivautunut pyyhkimään suutaan. Hän halusi kipeästi ulos, nähdäkseen vielä ainakin kerran auringon ja tunteakseen tuulen kasvoillaan.

15_39jpg.jpg picture by kiehkura138

Edellinen talvi oli ollut kylmä, eikä se ollut edistänyt hänen terveydentilaansa. Hän oli juuri parantunut kuumeesta, ja tiesi, että nämä yskänpuuskat saattaisivat olla liikaa hänen heikolle terveydelleen. Oli oikeastaan ihme, että hän oli selvinnyt edellisistä.

15_40jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän liikkui ripeästi, yrittäen painaa mieleensä jokaisen kotinsa yksityiskohdan peläten, ettei enää palaisi. Emilyllä ei ollut aikomustakaan mennä kertomaan Charmaleanille. Hän tiesi olevansa julma, mutta pätti silti, että niin oli parasta.

15_41jpg.jpg picture by kiehkura138

Emilyä alkoi taas yskittää. Puuska oli jälleen edellistä rajumpi. Hän tarrasi ovenkarmiin, ja onnistui sen avulla pysymään pystyssä. Emily vavahteli, ja hetkeksi kaikki pimeni. Hän ei kuitenkaan kaatunut, ja pystyi jatkamaan eteenpäin lakattuaan yskimästä.

15_42jpg.jpg picture by kiehkura138

"Toivottavasti Charmalean ei kuullut tuota", hän rukoili hiljaa. Emily kuulosteli hetken, mutta talossa oli yhtä hiljaista kuin aiemminkin. Kaikki oli siis hyvin.

15_43jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily pääsi alimmaiseen kerrokseen ja suuntasi askeleensa takaovelle. Kaikkien näiden vuosien ajan hän oli salaa toivonut kuolemaa. Se ei johtunut siitä, etteikö hän olisi pitänyt elämästään, päinvastoin. Hän oli jotenkin menettänyt elämänhalunsa sairastuttuaan. Ehkä elämä ei ollut enää samanlaista, jos joutui vuoteenomaksi pienimmästäkin syystä.

15_44jpg.jpg picture by kiehkura138

Tai sitten elämässä ei enää ollut mitään kiinnostavaa, kun Mary ja Lily olivat kuolleet. Oikeastaan kaikki oli ollut niin helppoa ja ihanaa, eikä hänen tielleen ollut tullut lainkaan vastoinkäymisiä.

15_45jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily tiesi, että hänen olisi pitänyt olla tyytyväinen elämäänsä, mutta se oli silti joskus mahdotonta. Hän kaipasi jotain sisältöä siihen, vastoinkäymisiä, vaaroja, mitä hyvänsä mikä olisi vaatinut vaivannäköä.

15_46jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän kyllä rakasti perhettään, eikä olisi halunnut jättää heitä. "Olen kai sitten melko itsekäs", hän mutisi itsekseen. "Tulen kyllä jäämään paitsi paljosta, mutta sille en nyt voi mitään. Olisin voinut kuolla paljon nuorempanakin", hän jatkoi.

15_47jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily haukkoi henkeään. Taasko. Lisa oli jäänyt aikaa sitten pois heidän palveluksestaan, ja nyt hänen tilallaan oli Jane Heath, joka ei onneksi liiemmin kiinnittänyt hänen tekemisiinsä huomiota. Niinpä tämä ei tullut juosten katsomaan häntä, jos olisikin kuullut jotain.

15_48jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän avasi oven ja veti syvään henkeä. Ilmassa leijui ihana metsän tuoksu, johon sekoittui hiekan ja lämpimien kivien haju. Täydellinen päivä, miksei hän ollut tullut ulos aiemmin?

15_49jpg.jpg picture by kiehkura138

Pihalle oli rakennettu pieni pergola Emilyn pyynnostä. Siellä hän istui mielellään kesäpäivinä ja sinne hän nytkin suuntasi.

15_50jpg.jpg picture by kiehkura138

Aurinko lämmitti häntä, ja Emily tunsi suurta kiusausta heittäytyä makaamaan nurmikolle. Hän kuitenkin pelkäsi tukehtuvansa alkaessaan jälleen yskiä, ja menikin sen sijaan istumaan pergolaan.

15_51jpg.jpg picture by kiehkura138

Sen ympärille oli istuttettu lupiineita, jotka olivat peräisin Hoakwoodien Lontoon asunnosta. Ne viihtyivät mainiosti siinä, eivätkä tarvinneet juuri lainkaan hoitoa, niinpä heidän ei ollut tarvinnut palkata puutarhuria huolehtimaan niistä. Taas yksi onnekas sattuma.

15_52jpg.jpg picture by kiehkura138

Aika kului. Minuutit tulivat ja menivät. Emily ei osannut tarkalleen sanoa, kuinka kauan oli siinä istunut, eipä hän kyllä liiemmin välittänytkään. Oli niin ihanaa vain istua ja katsella kesäistä luontoa ympärillään.

15_53jpg.jpg picture by kiehkura138

Hän joutui nousemaan ylös yskiäkseen. Kipu oli tällä kertaa lähes sietämätön.

15_54jpg.jpg picture by kiehkura138

Yskä ei hellittänyt vaan aiheutti jos mahdollista vielä pahempaa kipua. Emily alkoi jälleen yskiä verta. Hänen sydämensä tuntui pakahtuvan.

15_55jpg.jpg picture by kiehkura138

Oli vaikeaa saada henkeä. Keuhkot olivat kuin tulessa. Veri valui hänen kasvojaan pitkin alaspäin ja putosi pisaroina alas pergolan lattialle.

15_56jpg.jpg picture by kiehkura138

Kaikki pimeni. Emily heräsi hetken kuluttua lattialta. Kipu oli poissa. Hän nousi varovasti ylös. Kummallista, suussa ei tuntunut enää veren makua. Oliko joku käynyt huolehtimassa hänestä kun hän oli pyörtynyt?

15_57jpg.jpg picture by kiehkura138

"Katso Lily, hän on aivan samanlainen kuin silloin kun viimeksi näimme", hän kuuli Maryn sanovan. Uskomatta korviaan hän nosti katseensa. Siinä he seisoivat, kumpikin aivan elävän näköisenä.

15_58jpg.jpg picture by kiehkura138

Emily kiirehti pois pergolasta uskomatta silmiään. "Mutta, tehän kuolitte 20 vuotta sitten!" hän puuskahti epäuskoisena.

15_59jpg.jpg picture by kiehkura138

Mary kääntyi katsomaan häntä ja hymyili. "Niin, meidän ruumiimme kuolivat 20 vuotta sitten, mutta sielu elää ikuisesti. Sitä ei voi tuhota millään keinolla, vaikka moni onkin yrittänyt", hän selitti.

15_60jpg.jpg picture by kiehkura138

"Sinäkin olet kuollut, jos et sitä jo aiemmin käsittänyt", hän jatkoi. Emily näytti tyrmistyneeltä. "Kuollut? Mutta en muista kuolleeni", hän sanoi ihmeissään.

15_61jpg.jpg picture by kiehkura138

"Hän puhuu totta. Jos käännyt, näet ruumiisi makaamassa tuolla lattialla", Lily sanoi. "Mutta en ymmärrä, miksi näytätte tuolta?" Emily kysyi ihmeissään. "Sinun sielusi näyttä samalta, kuin olit päivänä, jolloin elämäsi sammui joko kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Me näytämme samalta kuin silloin kun kuolimme ensimmäisen kerran, sinä kai kuolit tai menetit elämänhalusi sinä päivänä, kun pääsit minusta lopullisesti eroon", Mary selitti.

15_62jpg.jpg picture by kiehkura138

"Mutta miten sinä voit olla siinä? Murhasit useita, eikö sinun tulisi kärsiä ikuisesti tekojesi vuoksi?" Emily kysyi ihmeissään katsoen epäillen Maryä.

15_63jpg.jpg picture by kiehkura138

Mary huokaisi. "Arvasin, että minun  pitäisi selittää tämä. Katsos, ei ole mitään taivasta tai kadotusta, ne ovat vain ihmisten uskomuksia. Me elämme, me kuolemme ja me vaellamme ikuisuuden henkinä seuraten ihmisten elämää ja auttaen heitä tarvittaessa tekemään oikeita päätöksiä".

15_64jpg.jpg picture by kiehkura138

"Mutta, tarkoittaako se sitä, että pahoista teoista ei koskaan rangaista?" Emily kysyi. "Emily, pahuus on vain yksi ihmisten keksimä käsite. Maailma tarvitsee pahoja ihmisiä, sillä jos ei ole sortajia, ei kukaan tee ihmisten oloja paremmaksi. Minunkin oli aluksi vaikeaa hyväksyä sitä, mutta sitten ymmärsin, että pahuus on välttämätön tasapainon ylläpitämiseksi", Lily sanoi.

15_65jpg.jpg picture by kiehkura138

"Enkä sitäpaitsi ollut edes kovin paha. Sydämessäni tiesin, että kaikki tekemäni oli väärin, mutta tukahdutin omantunnon äänen. Siinä on yksi niistä harvoista asioista, jotka tekevät meistä erilaisia", Mary sanoi edelleen epäuskoiselle Emilylle.

15_66jpg.jpg picture by kiehkura138

Sitten Mary teki jotain todella kummallista. Hän pyörähteli ja liiteli edestakaisin puutarhassa. Sitten hän pysähtyi ja heilautti kättään käskien heitä seuraamaan. "Tule Emily! Jätä elävien murheet eläville ja seuraa meitä! Vanhempasi odottavat sinua tuolla metsässä!"

15_67jpg.jpg picture by kiehkura138

Lily seurasi Maryä. Emily katsoi vielä kerran ympärilleen ja liittyi heidän seuraansa. "Mitä me teemme tämän ikuisuuden ajan?" hän kysyi Lilyltä.

15_68jpg.jpg picture by kiehkura138

Lily katsoi häntä kummissaan. "Eikö Mary juuri käskenyt jättää elävien murheet taakse? Kiire on yksi niistä. Meillä ei ole mitään kiireitä tai pakollisia tehtäviä. Seuraa meitä, katsotaan, mitä elämä tuo muille eteen".

15_69jpg.jpg picture by kiehkura138

Niin Emily käänsi selkänsä elämälle ja perheelleen ja liittyi muiden sielujen joukkoon ikuisuuteen.

15_70jpg.jpg picture by kiehkura138

Hoakwoodit surivat hänen poismenoaan. He hautasivat hänet maahan, sillä suvun hautakammio tuntui heistä liian kylmältä hänelle. Emily oli kirjoittanut muistiin kohtaamisensa Maryn kanssa, ja Charmalean julkaisi sen aikanaan nimellä Middleway Manorin kummitus.   

______________________________________________________________________

No, nyt se sitten loppui. Pahoittelen lopun kliseisyyttä, oli pakko tappaa Emily, jotta tässä olisi jotain järkeä... Kommentoikaa, pyörin edelleen netissä lukemassa sims tarinoita... Minulla on toinenkin tarina Kaiken Unohtaneet,sitä voitte lukea, jos haluatte... Saatan lisäksi tehdä uuden tarinan sims kolmosella, riippuen miten se siihen soveltuu...    _Angelica_