Saipas tämän osan tehtyä... Se on melko lyhyt, jälleen, mutta osa kumminkin. Kommentteja, kiitos!

Kun Emily heräsi seuraavana aamuna, hän huomasi Matthewin lähteneen. "Hän on varmaan aamiaisella", Emily ajatteli, ja lähti suunnistamaan kohti ruokasalia. "Siis käytävää pitkin aulaan ja vasemmasta oviaukosta ovelta katsoen, oliko se niin?" hän mietti. Emily ei ollut tottunut näin sokkeloisiin taloihin, mutta onneksi Matthew oli eilen neuvonut tärkeimmät huoneet.

Ruokasali oli tyhjä. Emily istui pitkän pöydän päähän. Ei kulunut aikaakaan, kun huoneeseen astui ystävällisen näköinen nainen. "Hyvää huomenta, rouva Hoakwood, toivottavasti nukuitte hyvin", nainen sanoi. "Olen sisäkkönne ja keittäjänne Lisa Bocket. Miehenne käski kertoa, että hänen oli matkustettava Lontooseen hoitamaan suvun kiireellisiä liikeasioita. Hän oli pahoillaan, kun ei ehtinyt hyvästellä teitä. Matthew-herra palaa kuukauden kuluttua, jos kaikki sujuu hyvin. Hän pyysi teitä kirjoittamaan, ja kertomaan, kuinka olette sopeutunut taloon", Lisa kertoi.

Emily istui hiljaa paikoillaan. "Kiireellisiä liikeasioita", hän ajatteli. Oli ymmärrettävää, että suuren omaisuuden omistavalla miehellä oli velvollisuuksia, mutta että oli lähdettävä liikematkalle häiden jälkeisenä aamuna, silloin oli oltava kyseessä jokin todella tärkeä asia. "No, en voi asialle mitään, pitää tyytyä tilanteeseen", Emily tuumi.

Aamiaisen jälkeen Emily päätti lähteä kävelylle ulos. "Lisa, menen kävelylle metsään, toisitko päällystakkini", hän huusi.    

Lisa tuli juosten paikalle. "Rouva, ette voi mennä metsään", hän huohotti päästyään perille.

Emily kääntyi ihmetellen ympäri. "Miksi en ?" hän kysyi. "Metsässä asuu paha. Nykyään sinne on eksynyt paljon lapsia. Yksikään ei ole palannut kotiinsa. Miehenne käski minun huolehtia teidän turvallisuudestanne, ja kielsi teitä ehdottomasti menemästä metsään", Lisa selitti. Emily katsoi häntä kummastuneena. "Pyydän, rouva. Tutustukaa vaikka taloon, kunhan ette mene metsään", Lisa aneli.

Niinpä Emily lähti kiertämään taloa. Ruokasali, jonne pääsi aulasta, oli tilava huone, jossa oli suuri ruokapöytä. Ruokasalista pääsi keittiöön ja käytävään. Se oli lämminsävyinen huone, josta Emily piti heti ensinäkemältä.

Aula oli synkähkö. Portaat johtivat yläkertaan, vasemmalla oleva ovi ruokasaliin. Sieltä lähti myös ovi teehuoneeseen.

Teehuone oli vaaleasti sisustettu. Siellä oli sohvaryhmä, intialainen matto ja suuria kukka-asetelmia. Suuret ikkunat toivat paljon valoa huoneeseen saaden sen näyttämään hyvin kotoisalta. "Äitini pitäisi tästä huoneesta", Emily tuumi sivellessään sohvan kangaspäällystettä.

Ruokasalista lähtevä Vihreä Käytävä oli talon vanhimpia huoneita. Sitä oli kyllä remontoitu, mutta aina se oli säilyttänyt alkuperäisen rakenteensa. Käytävästä lähti ovi takakuistille, josta pääsi metsään. "Tarkemmin katsottuna metsä näyttää aavemaiselta", Emily ajatteli katsoessaan ulos. "En haluaisi eksyä tuonne", hän tuumi.

Tanssisaliin pääsi vain Vihreästä Käytävästä. Siellä oli sohvia ja tuoleja, takka ja piano, mutta suurin osa lattiasta oli tanssitilaa. Huone sijaitsi talon länsipäädyssä, ja illalla ikkunoista lankeava auringonvalo saisi huoneen välkehtimään.

Toisessa kerroksessa sijaitsi Emilyn ja Matthewin makuuhuone. Se oli tumma huone, joka sijaitsi tanssisalin yläpuolella. Huoneessa oli sängyn ja vaatekaapin lisäksi takka ja sohvaryhmä.

Kirjasto oli ruokasalin yläpuolella. Siellä oli kirjahyllyjä, sohva ja työpöytä. Huone oli melko uusi, sen oli rakennuttanut Matthewin isä, joten tapetit olivat vielä hyväkuntoisia. Yläkerrassa oli myös pari muuta makuuhuonetta, ja pari kylpyhuonetta. Käytävän nurkassa olevat kierreportaat kiehtoivat Emilyä, ja hän lähti kiipeämään niitä uteliaana.

Portaat johtivat ullakolle. Tapetit olivat ränsistyneet, ja lattia pölyn peitossa. "Täällä ei olla käyty vähään aikaan",Emily tuumi. Hän oli saapunut pitkään käytävään, josta lähti monta ovea eri huoneisiin. Emily päätti kokeilla ensimmäistä.

Huone osoittautui kylpyhuoneeksi. Homeen haju sai Emilyn voimaan pahoin, ja hän sulki kiireesti oven. "Miksi ullakko on jätetty ränsistymään?" hän ihmetteli. "Puhun asiasta Matthewille", hän päätti.

Toinen ovi oli lukossa. "Miksi minusta tuntuu kuin jokin olisi pielessä?" Emily mietti. "Aivan kuin joku, tai jokin tarkkailisi minua", hän ajatteli.

"Johtuu varmaan pölystä, kuka minua muka tarkkailisi", hän uskotteli. Silti Emily ei päässyt yli tunteestaan.

Seuraava ovi johti makuuhuoneeseen. Huoneessa oli sänky, vaatekaappi ja kaikki muu tarpeellinen. Tapetit olivat täälläkin kuluneet. Siellä oli myös ovi, joka oli lukossa. Emily päätteli, että se saattaisi johtaa lukittuun huoneeseen. "Minulla on tunne, että täällä salaillaan jotakin", hän ajatteli.

Huoneessa oli myös työpöytä. Emily raotti uteliaana sen päällä olevaa kirjaa. "Päiväkirja", Emily mutisi. "Luen sen joskus myöhemmin".

Käytävän päässä oli lastenhuone. Tapetit olivat jo haalistuneet, mutta Emily aisti yhä lasten iloiset äänet. "Jätän tämän huoneen entiselleen", hän ajatteli haikeana. "Kenties näissä kehdoissa nukkuu vielä joskus lapsia".

Vielä oli yksi huone tutkimatta. "Mitähän tällä kertaa?" Emily mietiskeli. Taas hän tunsi sen. Selittämättömän tunteen, aivan kuin joku olisi läsnä. Hän kääntyi ympäri. Kukaan ei seurannut häntä.

Ovi johti kirjastoon. Emily katsoi ympärilleen. Hän jähmettyi paikoilleen ja kirkaisi kauhusta.

Kirjaston seinät olivat veriroiskeiden peitossa.